Parivaljakkoa - jälleen - mahtavaa!

Heräsin yhtenä yönä Ruukissa ollessani ja ensimmäinen ajatus oli että miksi en ole kokeillut Lettua ja Ransua parivaljakkoon! Tuumasta toimeen, viikonloppuna ilmoitin Markolle että nyt kokeillaan, haettiin ponit, valjaat, vaunut varastosta, valjastettiin, ajoin ohjasajaen niitä hetken takaa, vaunut perään, pieni rundi pellolla ja valjaat pois, ohjasajoa vähän ja talliin. Helppoa, nopeaa ja toimivaa! Tämä on nyt sitten täydellinen esimerkki siitä että älä tee niinkuin minä teen vaan niinkuin sanon - eli älkää missään nimessä kokeilko poneja suorilta pariin! 

Se miksi uskalsin näin tehdä perustuu tietysti kahteen kunnolla myös ääniavuilla toimivaan poniin jotka tunnen kuin omat taskuni ja jotka tuntevat minut - ja ennen kaikkea, jotka tuntevat myös toisensa. Molemmat toimivia ajossa loistavasti ja Lettu jo parissa ajettu. Lettua kuitenkin, tiine kun on, hieman ärsytti tehdä töitä ruunan kanssa mutta sietää sen kun pyydän. Toinen lenkki tehtiin sitten pelkästään ohjasajaen ja sujui jo todella hienosti kiukuttelematta myös Letun osalta. Nyt poneilla on ollut pientä köhää, varsat, uusi poni Moona ja Lettu ovat ainakin vähän yskähdelleet ja lumikin tuli joten kovakumipyörillä ei ole enää asiaa lenkille. Tähänkin asiaan onneksi tulossa korjausta sillä ensimmäinen vaunutilaus Puolaan Dominiakille on vihdoin lähtenyt ja kohta meille saapuu sieltä kahdet uudet vaunut, gigit ja wagonettet! Joulu siis lähestyy kovaa vauhtia :)

Okanan menetys keväällä - ja samalla toisen parivaljakkoponin menetys - oli kova paikka mutta kauniina marraskuun aamuna hienosti yhdessä toimivien Letun ja Ransun kanssa haihtui aamu-usvan sekaan osa sitä surua mikä on ollut. Oli niin upeaa ajaa shettisparilla pitkästä aikaa...

Tapahtumarikas syksy

Enpä ole pahemmin ehtinyt bloggailemaan. Kiirettä pitänyt niin töiden puolesta kuin tallin puolellakin.

Argus lähti aluksi syksyllä ylläpitoon Ratsastuskoulu Caprilliin Uuteenkaarlepyyhyn mutta pian sille löytyikin kiinnostunut ostaja Elina joka ihastuikin koeratsastuksessa ruunaan niin paljon että se muutti jo seuraavalla viikolla uuten kotiin! Meidän toimintaan Argus tuntui vielä liian nuorelta, joten siksi katsoin hevosellekin paremmaksi löytää sille sopiva koti. Elinalla on ennestään kaksi vuonohevosta joten Argukselle löytyi juuri sellainen koti mitä toivoinkin! Hyvää yhteistä aikaa Elinalle ja Argukselle!

Samoihin aikoihin teimme itse mutkan Ruotsin puolelle ja haimme shettistallin jonon jatkoksi tamman Haganäs Marilyn Monroe! Marilynille ei ole vielä keksitty hyvää lempinimeä joten "se uusi" ja "uusi poni" ja "jumpperi" on ollut käytössä :) Dalian lähdettyä takaisin kotiinsa pääsi Marilyn Letun ja Kukan kanssa laumaan ja oripojat Vergu ja Topi ovat tosiaan olleetkin jo reippaasti kahdestaa yöt ja päivät eli emistään vieroitettu. Marilyniä ei ole opetettu muuta kuin peruskäsittelyn osalta, joten tarkoitus olisi nyt alkuun ainakin ajo-opettaa se.

Yhdelle pikkukaverille pitäisi vielä löytää koti eli kissanpentu Noppalle! Toinen pentu lähti samalla viikolla kuin Dalia ja Argus joten se viikko meni luopuessa.

Syystouhuja

Kirjoittamiset ovat tyystin jääneet kun on niin paaaaaljon kaikkea muuta!

Kekeä olen ohjasajanut, Verano osallistui ohjasajoon Ylivieskan rotunäyttelyssä voittaen helpon luokan ja Lettu on käynyt ajossa Topi aisassa kiinni matkassa. Muuten tallin touhut pyörivät entiseen malliin ja sosiaalipedagoginen hevostoiminta alkaa päästä vauhtiin.

Eilen Kokkolassa oli Keskiaikamarkkinat ja Rohan talli kävi esittämässä turnajais shownsa, tätä olen odottanut koko kesän vesi kielellä ja annoin kameran laulaa! 900 kuvaa tuli otettua ilman minkäälaista ongelmaa... Tässä niistä osa:

Ravihevoset

Eipä ole pitkään aikaan tullut tehtyä katsausta meidän raviheppojen sukulaisiin, joten korjataanpa tilanne. Keke viettää loikoisia seuraruunan päiviä tällä hetkellä mutta lähisuku on kyllä ahkeroinut radoillakin. Meidän nyt 2-vuotiaat Ruotsiin myymät varsulit Undying Lands (Diamond Way-Mellby O'Yes) eli Putte, nykyään Snyggfinne ja Rules Them All (Zerberus-Heavy Match) eli Eikka, nykyään Skalleper ovat olleet treenissä. Jälkimmäinen kasvaa kuulemma valtavaksi eikä oikein meinaa pysyä hyvässä lihassa joten on laitumella tällä hetkellä, Putte treenaa. Mellby O'Yes teki viime kesänä tilausvarsan Withering Dawn MediEiralle Arctic Hopesta ja oli Sahalahdessa pihatossa Annamari Sipilällä, pitäisi kysyä senkin kaverin kuulumisia, veikkaan että on kesälaitumella.

Mellby O'Yesin lähisuvun ravimeriiteistä tältä vuodelta voitaneen mainita että siskonpoika Kenneth Mick (Deliberate Speed) oli Kuopio Stakes karsinnoissa kolmas ja on päässyt numeroihin 15,3a-17,4 ja 6370e. Muita starttaajia ei mainittavan läheltä löydy. Sisko Mellby Violet näkyy varsoneen tänä vuonna Our Lovesta.

Heavy Match tammamme sukulaisista sen sisarukset Marshland Sky ja Marshland Hope ovat startanneet. Skyta Tom Eriksson kehui kolmevuotiskatsauksessa aikoinaan yhdeksi parhaimmaksi varsoista mitä hänellä on ollut mutta oriina oleminen sotki kilpailemista. Nyt se on ruunattu ja lukemat ovat tällä hetkellä: 16,4ake-19,1 9040 e. Tänä vuonna kolme voittoa, aina kun ei ole laukannut... Hope puolestaan on tamma ja ottanut tolpat kahteen viimeiseen starttiin ja on nyt lukemissa 15,5ake ja 17,1 sekä 4370 e. Hyvä voittoprosentti pysyy näidenkin ansioista yllä Heavenly Kempin jälkeläisillä, 250 starttia ja 50 voittoa ovat ottaneet. Kolmevuotias Victoria Matchkin on ehtinyt jo starttaamaan 20,5ake ja 530e, Sukupostin kuvaan mukaan näkyisi tälläkin olevan sukunsa laaja liike... Jonkunlaisia juoksijoitahan näistä on kaikista tullut mutta se suuri tähti on kyllä valitettavasti jäänyt näyttämättä kyntensä, vaikka ylsihän Victor Match 5 vuotiaan SuurHollola-finaaliin, suurkilpailuja kolkutellen menty :) Emälinjaa, joka on muuten läheltä sama kuin Garland Lobellilla, pitää vielä yllä Lovely Match ja sillä on mm. EL Stewardista varsa eli linjattu Genya Hanoveriin kuten meidän Keke.

Rags To Riches

Never say never...

Rehellisesti voin sanoa että olen unohtanut omaavani blogin :D Tämä ei tule useimmille tutuille yllätyksenä... Mutta kun nyt muistin sellaisen omaavani niin olisi varmasti paikallaan päivittää tietoja hieman tallin asukkaiden ja suunnitelmien suhteen!

Verano tallin kingi on astunut tänä vuonna seuraavasti: Ensimmäinen tamma laakista tiine, toinen tamma uusittu (ei tarkastettu vielä), kolmas tamma laakista tiine, neljäs tamma toisella kerralla tiine, viides tamma ei tarkastettu ja kuudes tamma ei tarkastettu. Laitoin vielä nettiin ilmoituksen että voitaisiin vuokrata itselle yksi tilausvarsan tekoon niin että tamma varsoo ja asuu kotosalla... Veranon viime vuoden morsiamet ovat yhtä vaille varsoneet ja tuloksena on ollut: kaksi tyhjää, yksi ensimmäisen ultran jälkeen luonut, yksi varsomisessa kuollut (rt tai phkko) sekä varsoneet: musta ori, musta tamma, kaksi punahallakkoa tammaa ja kaksi hiirakkoa orivarsaa! Eli kivasti ainakin neljälle varsalle tuli hallakkogeeni.

Ransu: Ransu on ollut ajossa vähän vino, joten on tehnyt kevyempää lenkkiä ja hierotaan tänään, muilta osin on tutkittu mutta mitään vikaa ei löydy mistään, joten liekö kyse lihasjumista tai vastaavasta.

Lettu: no niinhän siinä sitten kävi että kun Lettu tuli tuossa hyvään kiimaan niin tuumattiin että eipä siinä siitosoriin pidossa hirveästi järkeä ole jos ei edes omia astuta... eli Lettu astutettiin pyyntöjen saattelemana että tiinehtyisi ja varsominen menisi taas hyvin... toivotaan! Lettu teki Pedersören näyttelyssä vaikutuksen ruotsalaistuomariin ja sai I palkinnon, luokkavoiton, Champion tamma tittelin ja oli Best In Show III! Olen todella todella tyytyväinen tulokseen sillä näyttelyssä oli paljon poneja ja hyvä taso tammaluokissa. Tuomarin mielestä kaikki oli kohdillaan, rotutyypillinen robusti rakenne ja asenne työntekoon ja esiintymiseen kehässä ja tekee heti mitä pyydän - hyvin oli tamman analysoinut, siinä on meidän Lettu pähkinän kuoressa!

Topi: Topi varastaa suvereenisti shown laitumella ja on jo täysin kokenut ponikerholaisten rapsultetava. Fiksu kiva varsa, joka sai kakkosen Pedersören näyttelystä ruotsalaistuomarilta kommentein lupaava varsa.

Kukka: Kukka on touhunnut normiduunia ponikerhoissa ja oli Pedersöressä luokassa viides II palkinnolla, ihan ok liian läskille ponille. Sen lisäksi Kukka on the lastenhoitaja-täti ja vahtii kuin haukka molempien varsojen asioista sekä imettää Topia!

Vergu: Koska meidän oma varsaikäluokka jäi yhteen oli päätetty jo aikapäivää sitten että Topi ensinnäkin jää meille ja että sille hommataan kaveri, niinpä kun kävin katsomassa Letun emän tämän kesäistä Vergu varsaa Veranosta oli siihen helppo ihastua ja tehdä kaupat! Vergu vaikuttaa topimaisen kivalta ja on oikein mallikkaan näköinen. Kivaa on että saadaan keksiä sille itse nimikin, jota vielä harkitaan tarkkaan ;)

Keke: Keke the lv ruuna viettää lokoisia lomapäiviä laitumella - tai saisi viettää. Se raukka on niin herkkä öttiäisille että välillä täytyy käydä pelastamassa hienohelma varjoon ja suojaan ötököiltä

Argus: Argus vietti kengättömän kahden viikon miniloman ja palaa pikkuhiljaa töihin, vihdoin alkaa tuntua siltä että se on kotiutunut meille ja yhteistyössä alkaa löytyä yhteistä säveltä!

Lisäksi kissinpentu Pellervo lähti uuteen kotiin, lamput Lyyli ja Martta hoitavan maisemanhoitotöitä ja varsakauppojen kylkiäisinä pihapiirissä kiekuu myös Arthur Kukkonen the Kukko.

Tammalauman touhuja...

Isäntä

Tallin isäntä Veranokin on päässyt tositoimiin, tosin isäntä itse on ollut vähän sitä mieltä että tyttöystäviä olisi voinut olla jo enemmäkin tarjolla :) Näillä näppäimin tammoja olisi tulossa viisi kappaletta, omia ei astuteta tänä vuonna (lue alla olevat tekstit). Ensimmäisellä tammalla on siis tiineystarkastus jo ensi sunnuntaina mutta jostain syystä on semmoinen kutina ettei lähtenyt vielä, talvikarvatkin on tammalla vielä aika napakasti kiinni. Eilen tuli sitten puhelu alkuillasta että toinen shettistamma oli ollut ultrassa toisen tamman kaverina, 4-5 cm follikkeli ja kakkosen ödeemi ja eläinlääkäri suositellut orille viemistä heti, eipä siinä, lastasivat tamman kyytiin, ajoivat tuohon 8-tien varteen jossa meidän ell ystävällisesti nappasi tammalle katkaisupiikin, hyppyytettiin ja kotimatkalle samantein :) Saapa nähdä käykö niin hyvä tuuri että tuosta ensikertalainen lähtisi! Toivottavasti! Seuraava tamma on tulossa viikonloppuna ja sitä seuraavana loput.

Toista voisi luulla mutta kyllä näiden shettisten kanssa värkkääminen näissä asioissa on vähintäänkin sitä rocket sciencea tai salatiedettä, kuten erään tammanomistajan kanssa viime kesänä pohdittiin että pitää olla mm. kuun ja planeettojen asennot, säätila ja mielentila oikea mutta jos napajäätiköiden sulamista ei ole otettu huomioon voi homma mennä pieleen :D Shettikset ovat iiiiiihan oma lukunsa... kaikessa <3

Pyörällä

Hevosenomistajien yhdistys ja Kokkolan 4H järjesti Kari Vepsän maastakäsittelydemon tänään lauantaina ja koska hevosista oli pulaa lupauduttiin sinne Arguksen kanssa, joka on ollut jäärä ja sen ainoan kerran kun sitä olemme lastanneet aikaa kului tunti - okei, reissu oli ruunaukseen että voi olla että tällä oli asian kanssa jotain tekemistä :D Niinpä aamulla otettiin paljon aikaa lastaamiseen ja alettiin hommiin sekä todettiin että ruuna oli kyydissä alle viiteen minuttiin. Eipä mitään, auton nokkaa kohti kaupunkia ja koulutukseen, eipä tuolle vuonisjästille pari kierrosta pyöröaitauksessa haitaksikaan ole. Argus oli, kuten arvata saattoi, kokeilevaa ja kyselevää tyyppiä eikä sitä varsin ehditty nöyrimmäksi asti pyöritellä mutta mielenkiintoista tietysti oli kerrankin seurata sen touhuja sivusta katsoen. Huomaa kuitenkin hevosesta että se on hyvän peruskoulutuksen Ruotsissa saanut vaikka välillä laumanjohtaja-ori muistelot puskee pintaan. Lastaus sujui kohtuullisesti myös, joten kotiinkin päästiin.

Vuonohevonen = piehtarointikone

Kukas tyyppi tuo on ja miksi mua ei päästetä täältä pois???

Tärkeintä on kiitos!

No niin polle, tuonne! Argus: öööö et oo tosissas?

THORIN AX

Voitteko uskoa!? Kaikkien pulmien jälkeen Lettu varsoi onnistuneesti ja oppikirjan mukaan 17.5 aamulla. Heräsimme kello 7.30 ja katsoimme valvontakameran kuvaa niin tamma oli juuri laittanut makuulle ja aloitti ponnistamisen. Vaatteet päälle, muksulle aamiaista ja sopivasti talliin vartissa toteamaan että normaalisti ja hyvin etenee. Pienellä avustuksella Topi oli syntynyt ennen kahdeksaa. Topin nimeä harkittiin pitkään ja hartaasti, päätimme että Ax liite tulee nyt näille shettisvarsoille nimeen mukaan viimeiseksi vaikka sitä ei ravurivarsoilla käytettykään ja etunimessä päädyttiin pysymään Tolkien-linjalla, Thorin Tammikilpi löytyy Hobitti-kirjasta kääpiöiden johtajana. Joten tässä hän nyt on, THORIN AX eli Topi, kuvissa 8 h (alimmat kuvat) - 4 vrk iässä.

Back to action!

Okanan varsomisen jälkeen otettu hiljaiseloa ja keräilty motivaatiota, mutta aurinkohan tuo jo tässä paistoi ja ajatuksia vähän piristi. Lettu sinnittelee edelleen eikä ole vielä varsonut ja sitä nyt seurattuamme voi Okanan varsomisesta vielä lisätä kommenttina että joku asia siinä meni ennen aikojaan pieleen, tamma ei todellakaan ollut esim. lihaksistoltaan sen tuntuinen että olisi ollut valmis varsomaan, kävi mielessä että olisiko esim. kalvot voineet mennä puhki ennen aikojaan. Se ei koskaan selviä, joten nyt täytyy vain koittaa katsella eteenpäin.

Argus on kaikkien hämmästykseksi osoittanut olevansa kova luu ja on ruunauksen jälkeen ollut kiitettävän testaavaa tyyppiä. Kiltti se kuitenkin on ja tolkku että eiköhän tässä yhteinen sävelkin löydy. Toisaalta alkanut tosiaan tuntua niin potentiaaliselta urheiluhevoselta että mietityttää meneekö aivan hukkaan meillä. Nyt laitetaan äijä kunnolla töihin ja katsotaan mikä on seuraava siirto.

Sain sosiaalipedagogisen hevostoiminnan opiskelutkin suoritettua kunnialla päätökseen ja se sekä alkanut yhteistyö lastensuojelun kanssa on tietysti piristänyt mieltä todella paljon! Asiakkaitakin on jo käynyt ja tästä on todella mukava jatkaa! Meidän talli on ensimmäisiä Green Care maatiloja alueellamme!

Okana

Okana oikealla, Lettu vasemmalla

 

Akselin joululahja, ensimmäinen oma poni

Kuva, jonka perusteella Okana meidän ensiponi meille muutti (en tiedä kuvaajaa ja pahoittelut luvattomasta käytöstä Kotimäkeen... tamma oli kuitenkin kaunis ja hyvä poni, kiitos siitä)

<3

Varsomisia

Kevät on varsomisten aikaa, odotetaan pikkuvarsoja muiden kuvia katsellen, mahojen kokoja vertaillen ja ennusmerkkejä pohtien. Samalla takaraivossa on pieni pelko siitä että mitä jos kaikki ei menekään hyvin, mitä jos jotain sattuu, ehtiikö eläinlääkäri paikalle ja voiko rakkaan tammankin menettää, jonka kanssa on kokenut paljonkin asioita. Joka varsominen on erilainen mutta yleensä kaikki menee hyvin, eläinlääkärin mukaan noin 5% varsomisista on jonkin asteisia ongelmia. Meillä mitään ei jätetä sattuman varaan sillä varsomisessa on aina kiinni niin tamman arvo kuin kaikki tiineyttämiseen panostetut rahat, pitkällä tähtäimellä haaveet oman kasvatin menestymisestä raveissa tai ponien osalta näyttelytoiminnassa ja käytössä puhumattakaan siitä, että joka hevonen on osa meidän perhettä ja elämää. Nuorena hoidin ravureita ravihevoskasvattajan tallissa ja sain siellä opit tamman merkkien seuraamisesta ja eri tammojen piirteistä ennen varsomista. Hevosagrologi opiskeluihin puolestaan kuului mm. siittola-avustaja kurssi - nämä yhdessä ovat opettaneet minut siihen että mitään ei jäteta sattuman varaan eikä meillä käy varsomisissa niin että aamulla voi todeta yllättyneenä että kappas, tamma on varsonut, meillä seurataan varsomisia niin että meillä tammat eivät varso yksin valvomatta ja piste. Huolehditaan että varsat tulevat oikeassa asennossa, että asiat etenevät oikealla ajallaan ja että varsa saa ternimaitohörpyt mahdollisimman pian. Meillä kaikki riskit minimoidaan ja tehdään asia niin hyvin kuin voi, eikä olla huolettomia.

Sieltä nuoruudesta siitostamma ja varsalauman keskeltä, jossa kesäisin kiersin tunnin jos toisenkin hevosen luota toiselle varsoja rapsutellen, kasvoi ajan mittaan haave omasta kasvatustoiminnasta. Ravi-ihmisille loogista oli tietysti aloittaa lämminveriravureilla ja ensimmäinen oma varsa Constellation syntyi Mustialassa jo opiskeluaikana, emä oli pitkäaikainen hoitohevoseni V.G. Karina, jonka olin ostanut. Ahkerasta valvomisesta huolimatta Karina oli tarkastuskierrosten välillä varsonut mutta varsalla oli juomisen kanssa vähän ongelmia niin että aamukuuden aikoihin sain viimein tuttipullon jonka hörppyjen myötä varsakin ohjautui nisälle. Stellan kanssa tapahtui kaikenlaista vuosien mittaan, ensimmäisenä jo muutaman viikon ikäisenä jolloin se teloi itsensä karattuaan piikkilankaan, jatkuen pariin kovaan influenssaan, kaviokuumeeseen ammattivalmentajan tallilla ja sen uusimiseen myöhemmin - sen jälkeen kuin nuljuluukin oli jo murtunut ja leikattu. Huoleton on hevoseton.

Ostettuamme oman tilan täältä Lohtajalta oli loogista että pari siitostammaa muuttaa pihaan, ensin tuli Heavy Match, joka kuitenkin jäi ensimmäisenä keväänä tyhjäksi. Seuraavana vuonna astutettiin sekä Heviä että uutta tammaa Mellby O'Yesiä, joka alkoi tehdä liisingvarsaa Dream Vacationista, silloin vielä pakasteella Jenkeistä asti. Kun tamma oli tiinehtynyt en saanut enää vuokraajaa kiinni, hän ei vastannut puheluihin eikä sähköposteihin ja oli todettava että meitä oli huijattu. Kirjallinen sopimus onneksi takasi ulosoton kautta osan menetetyistä rahoista mutta säästäminen alkoi tuhansien dollarien varsamaksun maksamiseksi. Kevät tuli pitkän odottelun jälkeen ja Jessi alkoi tiputella ternimaitoa, tiputtelua kesti kolmatta päivää ja olin jo huolissani en vain ternimaidon hukkaantumisesta vaan ylipäätään siitä että maidon reilu tiputtelu ei ole kovin normaalia monta päivää ennen. Lopuksi tamma alkoi varsoa yöllä ja menimme tarkistamaan tilanteen valvontakamerasta ensin tilannetta seurattuamme. Varsa oli tulossa oikeassa asennossa ja ensikertalaisen ollessa kyseessä Marko tarttui pian jalkoihin avuksi sillä pientä hitautta etenemisessä oli. Varsa oli tamma, laiha rääpäle ja jokin sydämessä tiesi heti ettei kaikki ollut kunnossa, jopa tammasta puuttui äidillisyys täydellisenä vaikka se toki hoitkin varsaa. Eläinlääkäri kävi tekemässä varsan verestä vasta-ainetestin siksi että Jessi oli maitoa valuttanut ja samalla kyselin onko normaalia että varsalta tulee maitoa sieraimista. Eläinlääkäri ei pitänyt tätä kovin huolestuttavana näin pienellä mutta plasmaa tilattiin ja annettiin tiputuksella varsalle seuraavana tai sitä seuraavana päivänä, varsa ei myöskään tuntunut ulostavan kunnolla, joten huuhteluja peräsuoleen jouduttiin tekemään. Pian maidon valuminen nenästä oli jo reilua ja pohdin mahdollisuutta että varsalla olisi kitalakihalkio tai jotain vastaavaa, varsa ei myöskään tuntunut lihovan riittävän reipasta tahtia eikä suoli ottanut edelleenkään toimiakseen. Kun sain eläinlääkärin kolmannen kerran katsomaan varsaa oli hänenkin jo todettava että jotain on pielessä ja nähtyään miten paljon maitoa sieraimesta hulahti oli asia selvä - varasimme ajan Ylivieskaan klinikalle. Tähystyksessä selvisi että pehmeällä alueella heti kitalaen takana oli reikä ja varsa lopetettiin 9 vrk iässä.

Pari päivää Mollyn hautaamisen jälkeen oli Hevin vuoro varsoa. Varsominen ei tuntunut etenevän ja tamma oli rauhaton, hetken odottelun jälkeen lähdimme tarkastamaan tilanteen. Marko etsi etukaviot esille ja hänelle jäi niiden sijanti mietityttämään mutta itse varsominen sujui lopuksi hyvin. Hevillä maito oli surkean näköistä, eli vesilitkua, joten vasta-aine testi oli taas tehtävä. Seuraavana aamuna tamma makoili. Se makoili jopa silloin kun varsa tökki sitä ylös ja halusi tissille, joten eläinlääkärille taas puhelua. Arvasimme että synnytysteissä on pakko olla jotain häikkää koska varsominen oli tökkinyt ja selvisi syy miksi Markosta varsan jalkojen paikka ja auttaminen oli aluksi ollut hankalaa, tamma oli ponnistanut varsaa kohti peräsuolta niin että enää käytännössä suolen kudos oli jälkellä, liha synnytyskanavan ja peräsuolen välissä oli "puhkottu". Pari työntöä lisää ja peräsuoli olisi mennyt puhki eikä tammasta olisi enää eläjäksi ollut oli eläinlääkärin kommentti, ehdimme nippa nappa ajoissa auttamaan... Pelko oli kuitenkin kova että toinen varsansa menettänyt tamma joutuu pian toimimaan oman toisen tammamme varsan keinoemona. Kovalla lääkityksellä tamma normalisoitui, tuotti paremmin maitoa ja saimme asiat jälleen järjestykseen mutta tämäkin varsa tarvitsi vielä plasmaa tiputuksella, sillä kuten maidon koostumuksesta arvelimme, sen vasta-ainetaso oli olematon. On ihan selvää että sekä tamma että mahdollisesti varsa olisi menetetty ilman valvontaa.

Ajattelin tuolloin ettei ikinä ikinä enää varsoja, Hevi jäi toki astuttamatta vaurion takia vaikka parantui hämmästyttävän hyvin eikä Jessiäkään astutettu. Seuraavana vuonna monen tutun kannustamana päätimme jälleen astuttaa tammat, teille ei voi enää sattua mitään kun viime kerrat olivat niin kamalia. Jessi astutettiin Diamond Wayllä ja Hevi Zerberuksella, molemmat siinä mielessä pieniä panostuksia että olivat pakasteoriita. Kumpikin tamma tuli kantavaksi ja vuosi meni hyvin, koitti kevät ja varsomiset. Jessi varsoi jälleen ensin, varsominen sujui jälleen kohtuullisen hyvin, kävimme tarkistamassa että varsa on oikeassa asennossa ja autoimme vähän. Varsa oli upea, rautias läsipää kolmella pitkällä sukalla varustettuna. Kaikki muu tuntui sujuvan hyvin mutta kakkakikareet olivat kovia kuin kivet ja niiden ulostaminen oli varsalle tuskaa, joten tämäkin varsan suolta huuhdeltiin useamman kerran koko ajan huoli puserossa siitä milloin alkaa toimia - ja alkoi onneksi kuitenkin. Ei kuulosta ehkä kovin vakavalta mutta varsa voi olla todella tuskainen kun ne kivikovat kivet eivät tule ulos. Jessi oli täynnä äidillisyyttä ja varmistuimme siitä että se todella tiesi edellisellä kerralla ettei varsa ollut elinkelpoinen.

Hevi varsoi seuraavana päivänä. Jälleen aikamme seurattuamme huomasimme että ei vain varsominen etene. Lähdimme tarkistamaan ja kauhuksemme huomasimme että varsa oli ylösalaisin ja tarjosi etu ja takajalkaa ensin. En voinut uskoa todeksi että vastassa olisi taas vain vaikeuksia. Kuin ihmeen kaupalla kaikkia voimiaan käyttäen Marko sai varsan käännettyä tamman vaihtaessa pari kertaa asentoa, ensin takajalka takaisin mahaa, sitten etsien toinen etujalka esille ja pitäen kiinni ja kiertäen tamman noustessa ylös pari kertaa. Päivystävä eläinlääkäri oli soitettu ja kuin ihmeen kaupalla varsa syntyi lähes normaaliajassa niin että saatoin perua eläinlääkärin, hän vastasi, no hyvä juttu, kylläpä se siitä kun varsa alkaa vielä pissaamaan (!!!?). Varsa oli kuitenkin iso ja pitkäjalkainen ja tuttipullojuotolla ensimmäiset 5-6 h ennenkuin se oli riittävän vahva seistäkseen. Molempien varsojen vasta-aineet olivat tällä kertaa riittävät, siitä oli pidetty huoli, mutta jälkimmäisenkin suolta piti jälleen auttaa, rutiinillahan sekin jo meni. Heville lupasin että tämä varsa jää viimeiseksi, sitä tamman tuskaa en enää kolmatta kertaa halunnut nähdä kun se on avun tarpeessa. Oli jälleen ihan selvää että molemmat olisi voitu menettää ilman valvontaa.

Jessi vuokrattiin samaisena vuonna MediEiralle ja tuli tiineeksi Arctic Hopesta. Ajattelimme että meille on jo sattunut kaikkea ja Jessi on ollut kuitenkin iso ronski (166cm) tamma varsomaan, kyllä asiat nyt hyvin menee. Oli lämmin kesäyö lähellä h-hetkeä. Päätimme jättää tamman laitumelle vaikka se näytti jo olevan lähellä varsomista, tarkastukset kello 2 ja 4 yöllä näyttivät tamman olevan rauhassa laitumellaan ja aamukahvia keittäessäni klo 7 se seisoskeli edelleen laitumella. Kahvikuppia hakiessani vilkaisin ulos ikkunasta ja tamman viereen oli ilmestynyt varsa. Kun juoksin laitumelle ja totesin varsan olevan lähes kuiva, pirteä, tissit luttanoina tyhjiksi imettyinä ja jälkeiset kokonaisena laitumella en voinut kuin itkeä huojennuksesta, kaiken huolen, vahtimisen ja aikaisempien ongelmien jälkeen meillekin voi syntyä varsa normaalisti! Uskomatonta voiko se olla näin helppoa!

Raviurheilun tilanteen ja toivottomien markkinoiden vuoksi Tossu jäi kuitenkin viimeiseksi lv varsaksi joka meillä syntyy ja tammat on lähetetty vihreämmille laitumille. Oli uusien tuulien aika Veranon oston ja shetlanninponien myötä! Astutukset sujuivat hyvin, Okana tuli yhdestä hypystä tiineeksi ja Lettukin samaan aikaan ensimmäiseen kiimaan. Shettikset tuntuvat paljon källeimmiltä seurata nyt loppuajasta enkä niin luota niiden merkkeihin kuin hevosten kanssa, joten niitä oli seurattu valvontakameralla nyt viikon verran, yhdentoista aikaan ja toisen kerran kahdelta. Toissa yönä Okana näytti varsovalta kello kahden aikaan joten vaatteet päälle ja talliin. Totesin heti että jokin on pielessä ja juoksin sisälle hoputtamaan Markoa. Varsa oli tulossa etu- ja takajalan kanssa eikä pää ollut lähelläkään, aluksi oltiin sitä mieltä että ylösalaisin mutta jälkikäteen ajateltuna todennäköisesti se oli kyljellään jalat kohti tamman perää. Olo ei tuntunut epätoivoiselta, tästä on selvitty Eikan kanssa toissa vuonna, juuri sama tilanne. Mutta kyseessä oli hevonen ja nyt pieni poni. Kolme tuntia eikä tilanne edennyt kummemmaksi kuin että etujalka oli vaivoin löytynyt ja pää oli suurinpiirtein tulossa, varsa oli jo kuollut. Neljännen tunnin olin sisällä kun Marko ja päivystävä vielä koittivat pilkkomista mutta siinäkään ei ahtauden takia edetty mihinkään. Kun palasin talliin ja kuulin tilanteen oli päätös selvä, mitää ei ollut enää tehtävissä ja vaikka olisikin (ei ollut) olisi edessä todennäköisesti tulokseton tamman hoitaminen kohtutulehduksen ja kaviokuumeriskin maailmassa. Päivystävät klinikat ovat kaukana, enkä usko että edes lähemmäksi olisin aikaisemmassakaan vaiheessa lähtenyt tammaa viemään siinä tilanteessa, se olisi ainakin minun mielestä liian rasittava matka, tiedätte sitten jos päädytte samaan tilanteeseen täällä periferiassa. Edes lopetus ei sujunut hyvin ja Marko haki lopuksi tallista pulttipistoolin, joka meille on hankittu jo kauan sitten näitä tilanteita ajatellen mutta jota ei pitänyt koskaan oikeasti tarvita, olen niin onnellinen että meillä oli se nyt käsillä. Okana, meidän ensimmäinen shetlanninponi joka toi meidän perheen sydämiin rakkauden näitä uskomattomia pieniä hevosia kohtaan, vei nyt osan sydämestäni ja pienen Veranon-varsansa mukanaan.

Meillä ei enää omia tammoja astuteta. Vastoinkäymisten edessä on vain taivuttava ja oltava nöyrä ja koittaa tehdä oikeita päätöksiä, yrittää enemmän ja paremmin seuraavalla kerralla mutta jos silti kaikki menee pieleen asioissa joihin ei voi vaikuttaa, siihen katkeaa. Meidän "5% varsomisista, joissa on ongelmia" on ollut 5 kappaletta seitsemästä ja enää pelätään tätä viimeistä kahdeksatta kertaa, kunpa se menisi hyvin! Sen jälkeen meni miten meni, mun ei tarvitse enää ikinä murehtia oman tamman varsomista.


***

Sen verran näköjään muisti pätkii että Jessiä kyllä astutettiin Mollyn kuoleman jälkeen, liisinkinä silloinkin tuloksena tyhjä tamma kahdella eri oriilla kokeiltuna. Tammassa vika ei kyllä tällä kertaa ollut mutta vuokraajan harmiksi, tyhjä mikä tyhjä.

Toisekseen Hevin toisella varsalla eli tuossa jälkimmäisenä kerrotulla Eikalla oli lisäksi nivustyrä, jonka paranemista odoteltiin puoli vuotta...

Argus treenaa

Arguksen kanssa on edetty rauhallisesti ja tallin ihmisiä vaivannut influenssakin sotki taas suunnitelmia, eli ajamaan ei olla vieläkään päästy. Sen sijaan Argus on käynyt Leenan kanssa kevyillä ratsastusreissuilla ja Niinan kanssa työskennellyt enemmän, sen lisäksi on juoksutettu, ohjasajettu ja käytetty aikaa puuhailuun tutustumisen merkeissä. Ori on ollut oikein järkevä ja mukava käsiteltävä mutta hetken asiaa punnittuamme tulimme siihen tulokseen että monipuolisempaan käyttöön hevonen saadaan kun käydään se ruunaamassa. Niinpä aika onkin varattu ensi tiistaille Kaustisen klinikalle.

Irokeesi

Hulmuharja

Mys med fjordis

Tätähän ei saisi sanoa ääneen mutta...

Jos et ole lukenut viime viikon perjantain Hevosurheilua, suosittelisin sen tekemään. Lehdessä oli ell professori Terttu Katilan kirjoitus hevostenpidosta - enkä voisi olla enempää samaa mieltä!

Keskuteluissa netissä saa lukea mitä erikoisempia kommentteja loimituksesta, ruokinnasta, hevosenkäsittelystä ja valmennuksesta - ja usein iloisesti perusteltuna lauseella: on monia oikeita tapoja. Siitä olen kyllä eri mieltä. Oikeita tapoja on yksi, päästää hevonen laitumelle laumaan sopivassa kohtaa maapalloa ja sen jälkeen huolehtia sille vettä. Tämän jälkeen on vain hyviä, aika hyviä, aika huonoja ja huonoja tai peräti surkeita vaihtoehtoja, joista varmasti jokaista löytyy perustelemaan yksi innokas hevosharrastaja lauseella: on monia oikeita tapoja.

Aika monessa tapauksessa tuntuu että maalaisjärki on hämärtynyt. Ei ymmärretä oikeasti mikä on normaalissa lihaskunnossa oleva hevonen, ei ymmärretä oikeasti mitä on hyvä heinä, ei ymmärretä oikeasti minkä kokoinen olisi hyvä tarha hevosen liikkua, ei ymmärretä oikeasti mikä on sopiva määrä treeniä tai lepoa, ei ymmärretä oikeasti miten ruokintaa täydennetään tai ylipäätään ruokintaan, ei ymmärretä milloin hevonen tarvitsee suojaa tai milloin vähempikin toppaaminen riittäisi - ja uusinpana ja pahimpana villityksenä on se että ei ymmärretä kannattaako apua kysyä "hevosiin erikoistuneelta eläinlääkäriltä vai kirjekurssin käyneeltä luontaishoitajalta". Hevosalan ammattilaiset, pahimmassa tapauksessa jopa pitkälle hevosiin koulutetut eläinlääkärit tai ruokintaan perehtyneet tutkijat eivät harrastelijoiden mielestä ymmärrä oikeasti mitään koska kaikki pitää kyseenalaistaa siksi, että on lukenut vastaväitteitä ties mistä sivuilta netistä, sen kirjekurssin käyneen blogista tai ht.netistä tai mikä parasta, näin olen tehnyt jo 20 vuotta! Vuosia kerätyt tutkimustulokset (joilla usein on todistettu todeksi sen minkä maalaisjärjelläkin ymmärtää) on tietysti ihan joutavia, koska niitä ei ole tehty harrastelijan omalla ponilla/hevosella, eivätkä näin ollen päde siihen (koska "hän on yksilö ja omistaja kyllä tietää paremmin mikä hänelle on parasta"). Siis ihan oikeasti, useiden vuoden koulutukset ja kokemuksen omaavat ihmiset eivät ole enää riittäviä neuvomaan ja jakamaan asianmukaista tietoa koska minä ite tiedän paremmin. Nyt minä EN ymmärrä.

Mistä ihmeestä on alkanut pesiytymään käsitys että kaikki on oikein? Ei muuten ole. Ei vain voi olla. Toki voi olla montakin hyvää tapaa mutta asia on vain niin että joskus on vain yksi oikea tapa tehdä asia hyvin ja sen oikean tavan voi määritellä sillä että se on hevoselle paras. Viimeisimpänä esimerkkinä rokotuskeskustelusta (sieltä suuren tiedon lähteeltä ht.netistä tänään bongattuna) että tetanusrokotteen voi jättää antamatta ja antaa sitten "jos on tarvetta". Tarve voi tulla hetkenä minä hyvänsä pienestäkin naarmusta ja jäykkäkouristus on tuskallinen sairaus, miten joku voi jättää hevosen rokottamatta sitä vastaan? Minä EN ymmärrä.

Toinen esimerkki; jos on tutkittu ja todettu että hevoselle on hyväksi useat ruokintakerrat päivässä (ihanko totta, laiduntavalle kasvissyöjälle?) on minun mielestä aika idioottimaista ruokkia vain kahdesti minimimäärällä heinää (varsinkin ettei sille ravurille vaan heinämahaa kasva) ja ihmetellä mahahaavaongelmia tai huonoa karvaa, stressiä, heikentynyttä suorituskykyä, kuivia pieniä lihaksia jne. Minä EN ymmärrä.

Kolmas esimerkki; on aika turha käyttää rakennevikaista hevosta jalostukseen koska vikojen tiedetään periytyvän, eikö vain? Mutta kun siitä omasta nyt vain on niin kiva saada se yksi varsa - ja seuraavassa lauseessa valittaa miten rotu heikkenee, suvut kapenevat ja ongelmat lisääntyvät! Eikö terveys ole ensisijaisen tärkeää koska me teemme valinnat? Minä EN ymmärrä.

Tuntuu että monessa asiassa se kuuluisa maalaisjärki on jäänyt ottamatta käyttöön ja hevosenpito on muuttunut musta-valkoiseksi, joko ollaan sitä mieltä että se harrasteratsu pitää klipata, loimittaa, yliruokkia kymmenestä purkista, maksaa 400 e suitsista jotta ne varmasti sopivat ja pollen pitää asustaa sen 23 h sisällä maneesitallin karsinassa TAI sitten hankitaan se poniparka joka tungetaan omakotitalon takapihalle pienelle tarhaläntille hökkelin suojaan eli käytännössä sään armoille 24 h ja kutsutaan sitä luonnonmukaiseksi pihatoksi. Molemmat nyt vain ovat tasan yhtä väärin ja molempien väliin mahtuu pitkä skaala "oikeaa" hevosenpitoa jonka käytöstä aika usein erotat ammattilaisen.

Meillä kaikilla hevosihmisillä on vastuu siitä että pidämme eläimet terveinä ja olosuhteet hevosmaisina siellä harmaassa välimaastossa, eli mustan ja valkoisen välissä, ei kummassakaan ääripäässä, koska me teemme valinnat hevosen puolesta.

Aikoinaan opiskelin hevosagrologiksi ja opettajaksi siksi että voisin vaikuttaa siihen että hevosia pidettäisiin hyvin ja hyvissä olosuhteissa, sain siihen hyvät eväät alan parhailta ammattilaisilta opiskeluaikana, myöhemmin täydennyskoulutuksissa sekä kokeneilta hevosihmisiltä tietoa ammentaen. Tärkeimmät asiat mitä ikinä voin paukuttaa opiskelijan päähän on seuraavat kolme: mitä teettekin, hevonen on aina etusijalla, ei riitä että hevosta katsoo, se pitää nähdä ja päivitä tietojasi oikeista, perustelluista ja tutkituista luotettavista lähteistä!

Eli mikä pointti tällä nyt sitten on? Kannustan hankkimaan hevosenpidosta oikeaa tietoa esimerkiksi ammatillisen koulutuksen kautta, koulutushankkeiden tilaisuuksista ja muista, sanoisinko, "oikeista" paikoista ja jättää mutut ja netit vähemmälle. Ehkä avartaa omaa katsantokantaa sieltä oman tallin pihapiiristä laajemmallekin. Hevonen on ruohoa syövä laumaeläin ja sen pitäisi ohjata meidän kaikkien hevosenpitoa ensisijaisesti, hevonen nyt vain menee aina edelle ja siitä näkökulmasta katsottuna niitä oikeita vaihtoehtoja ei äkkiä enää olekaan niin montaa mistä valita!

Tutustumista

Niin on meillekin kotiutunut vuonoherra Argus Frö. Argus on oikein mukava, rauhallinen orhi, todella kiltti mutta aluksi vähän hukassa poissa mamman luota uudessa kodissa. Pikkuhiljaa kaveri on huomannut että meilläkin on määrätietoinen käsittely, kaverit pysyvät tallella ettei niiden perään tarvitse niin kauheasti kaivata ja mikä tärkeintä, ruokaa tarjoillaan säännöllisesti ja paljon.

Liikunnallinen puoli lähti liikkelle köhähdellen sillä pitkän reissun ja pakkasten (Argus oli klipattu) takia Argus oli tietysti ensimmäisenä yskässä. Pensilliini kuuri piikittämällä ei ole omiaan luottamusta kasvattamaan heti muuton jälkeen... mutta minkäs teet :P Kaiken lisäksi meidän satula ei sovi Argukselle edes sen vertaa että viitsisi sillä hetken mennä ja ostamamme hokkien kierteet olivat tietysti väärän kokoisia... Nyt Argusta on sitten käsitelty maastakäsin ja ohjasajaen ja kaveri Niina on käynyt ystävällisesti pari kertaa ratsastamassa - oman satulansa kera. Yllättävän haastavaa löytää le-ve-ää 17" koulusatulaa kohtuullisella budjetilla, neljän kokeillun satulan jälkeen jatkamme etsintöjä...

Kuten kerrottu oli, Argus on erittäin herkkä ja mukava ratsastettava joten tähtäimeksi asetettiin heti Torpan tallin harjoituskoulukisat 10.3.2012 :D - siis sikäli mikäli kaikki menee hyvin. Pääasia nyt olisi että päästäisiin monipuolisesti touhuamaan kaverin kanssa ja mielellään saisi olla pari reissua heti alkukeväästä koulukisoihin tai mätsäreihin, että saadaan totutettua Argus siihenkin että välillä kotoa käydään reissussakin.

Summa summarum, vaikuttaa oikein mukavalta!

Arguksella on facebookissa oma ryhmä, entisen omistajansa perustamana, ja sitä ylläpidetään edelleen. Löytyypi haulla nimellä Argus Frö 269