Mutta tätä lässyponeistamistahan tässä koko ajan saa "kestää" ;), eihän toki metrin korkuista hevoseläintä voi ottaa todesta (saati sen kanssa harrastavaa - tai töitä tekevää - aikuista)! Tosiasiahan on että aikuisten asenne shetlanninponeja kohtaan on, valitettavan usein, vähättelevä ja tästä päästään jos jonkinlaisiin ongelmiinkin siinä vaiheessa kun se pieni söpö harmiton poni jätetään lapsen vastuulle käsittelyssä ja kouluttamisessa oli kyseessä raviponi tai muuten "lemmikiksi" hankittu. Lapsi ei voi olla vastuussa, vaan vastuu eläimen sopivasta käsittelystä ja kouluttamisesta on aina aikuisella. Kuinka moni on kuullut kurittomista shetlanninponeista, joista ei ole nk. mihinkään? Pureva? Potkiva? Pukitteleva? Ainakin minä olen ja väittäisin että suurimassa osassa tapauksia on poni jätetty lapsen vastuulle tai ylipäätään poni on pääsääntöisesti lasten käsittelyssä, ilman että aikuinen ratsastustermiä käyttääkseni "läpiratsastaisi" eli tässä tapauksessa esimerkiksi ohjasajaisi tai ajaisi tai edes maastakäsittelisi ponia säännöllisesti ylläpitääkseen sen hyvät käyttöominaisuudet lastenponina tai edes muuten valvoisi lapsen toimia ponin kanssa. Kärjistettyä ehkä, mutta ymmärrätte pointin. Toinen huolenaihe liiallisen paapomisen ohessa ne joilla osaaminen ei riitä raviponin pitämiseen vaikka sellaisen omaa, usein myös liikaa lasten vastuulla, jolloin riskinä raviponien liiallinen rasittaminen, vääränlainen ruokinta, pahimmillaan liiallinen kilpailuhenkisyys jne. josta kaikista sekä näkee että kuulee surullisia esimerkkejä.
Meillä monet ihmettelevät ponien hyvää käytöstä ponikerhotouhuissa, vaikka meilläkin parantamista on paljon! Pari ponia on vielä nuoria ja vaativat iän tuomaa rauhoittumista ollakseen vieläkin sopivampia myös lapsille ja poneissa on luonne-eroja lähtökohtaisestikin niinkuin meissä muissakin, mutta yhtä kaikki, perustoimissa voin luottaa työkavereihini. Miksi? Koska meillä ponit ovat koko ajan aikuisten käsittelyssä ja lasten käsittelyssä vain koko ajan valvottuna niin että lasta voi neuvoa oikeanlaiseen toimimiseen ja käsittelyyn. Meillä aikuinen ajaa tai käsittelee poneja maastakäsin säännöllisesti, määrätietoisesti ja kerholaisia yritetään opettaa käsittelemään poneja samalla logiikalla ja pyynnöillä. Meillä on tiettyjä perusperiaatteita, joista pidetään kiinni, poneilla on työaika ja päivät mutta myös vapaata aikaa, niitä ei väsytetä lapsilla liiaksi, koska lastenponina toimiminen käy todellakin työstä! Meillä pidetään yksinkertaisista asioista kiinni kuten siitä että kädestä ei poneille syötetä mitään, sillä meidänkin ponit oppisivat näykkiviksi pikku riiviöiksi alta aika yksikön jos näin ei tehtäisi. Meillä kannustetaan lapsia myös halaamaan ja rapsuttelemaan poneja koska ponillekin on hyvä osoittaa että siitä pidetään ja niinä hetkinä luodaan luottamusta puolin ja toisin - ja ne ovat totta tosiaan kiitoksensa ja rapsutuspalkintonsa ansainneet!
Siinä missä kerholaiset saavat nähdä harjakorin pinkit ihanat harjat, otsapannan timantit ja söpöjä poneja, itse näe joka kerhon ajan töitä tehdessäni hevoseläimen, hevoseläimen käyttäytymisellä ja tavoilla ja arvostan suuresti sitä miten ne palvelevat meillä kerhoponeina kukin oman osaamisensa mukaan niille valituissa tehtävissä - ja myös tämä näkemys on tärkeä opettaa lapsille, ponit eivät ole pelkkiä kivoja vaaleanpunaiseen puettavia pehmoleluja. Minäkin olen toki ostanut vaaleansinisiä varusteita ja otsapantoja ponin nimellä ja tytöillä niiden ihastelu kuuluu luonnollisesti asiaan - eikä niin totista etteikö pilkettäkin! Mutta kuitenkin, kyse on HEVOSESTA, vaikkakin pienestä.... ja söpöstä.
 |
| Blingblingiä ja sydämiä... kohtuudella :) |
