Syysflunssa - valjaista

Syysflunssa iski sopivasti syyslomaviikolle päälle, joka tietysti aiheutti erinäisiä aikataulumuutoksia tallin toimintaan. Voiton puolella kuitenkin ollaan toivottavasti, joten ajattelin kirjoittaa välillä valjastuksesta...

Ennenkuin aloitan lienee sopivaa muistuttaa että tallillamme järjestetään tutustu valjastukseen/ajamiseen lyhyt kurssi 29.10.2011 ja kurssi on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat oppia valjastamaan.

Valjaita on tietysti monenlaisia ja Suomessa yleisimmin käytetään tietysti ravivaljastusta niin treeni- kuin kilvanajossakin. Ravivaljaita löytyy niin amerikkalaista mallia, tavallista remmivaljasta kuin uusia kliksisiloja eli pikalukkovaljaitakin - näistä ainakin tavallista remmikiinnityksellä olevaa valjasta ja pikalukkovaljaita löytyy myös shettis- ja ponikoossa tietysti raviponeja varten. Oman kokemukseni mukaan remmivaljaat ovat napakammat kuin pikalukot ja molemmilla olen myös hevoskokoisella ajanut treeniäkin - aina pitkällä rintaremmillä. Pitkän rintaremmin etu on tietysti se että sillä ainakin toivotaan saavamme vetotyöstä osan rinnustimelle selustimen sijaan (joka siis rasittaa selkää).

Länkivaljaista löytyy myös useampaa mallia on suomalaista länkivaljasta, jossa länget tehdään mittatyönä kullekin hevoselle sopivaksi ja ajossa käytetään usein myös luokkia - näitä en ole koskaan nähnyt shettiskoossa, jollain varmaan kyllä on. Ruotsalaiset länget tehdään puolestaan "one size fits all"-logiikalla eli useimmiten tehdastyönä ja paksun länkipatjan on tarkoitus korvata suomalaisen yksilöllisen muotoilun puute vrt. ohuempi huopapehmuste suomalaisissa längissä. Ruotsalaisia löytyy sekä alkuperämaassa että Kiinassa tehtynä ja arvata voi kummat yleensä ovat laadukkaampia. Lisäksi valjakkoajossa hienoimmassa ajossa käytetään aina länkiä juhlavaljaiden kanssa, jolloin länki on "metalliputkea" erittäin tukevalla patjalla ympäröitynä, näitäkin löytyy monenlaista ja myös shettiskoossa. Valjakkoajossa ajetaan lisäksi nahkarinnustimella ja vetoliinoilla, jotka on kiinnitetty vetokarttuun ja jolla hevonen vaunua vetää, silojen tarkoitus on lähinnä kannatella aisaa, eikä aisoja kiinnitetä silaan muuta kuin aisalenkin läpi sujauttamalla - myös valjakkovaljaita löytyy erilaatuisia minishettiskoosta lähtien.

Itse suosittelen aina valjaista kyseleville että kannattaa hankkia kunnolliset valjakkotyyppiset valjaat vetoliinoilla ja vaunuihin vetokarttu, sillä vaikka useimmiten ajatellaan että on sama mitä shettiksellä on selässä on asia päinvastoin. Shettikset vetävät kokoonsa nähden suhteutettuna suurimpia kuormia ja ne ansaitsevat työhönsä parhaat sopivat varusteet siinä missä isokokoisemmat lajitoverinsa! Kaikenlaisia "virityksiä" tietysti näkee mutta ne eivät sopimattomuuden lisäksi edusta valjakkoajon tai hevosmiesperinteen mukaista asiallista, asiakkaita ja hevosta/ponia kunnioittavaa toimintaa. Erityisesti shettisten kohdalla, katso että valjaasi sopivat ponille hyvin!

Lisää yksityiskohtia ja valjaiden sovittamisesta kuulet kurssilla, tervetuloa! Ilmoittautumiset mielellään 25.10 mennessä.

"Päätöntä menoa" SM vetokisoissa, Markon ottama kuva :) Länkivaljastus, luokki, sila ja mäkivyöt

Valjaista jos jonkinlaisia meidän varustehuoneessa

"Valjakkovaljastus"

The long history of Shetland Ponies and a the short history of our stud

Yesterday I recieved my Christmas present early while the four books of Shetland Ponies which I had ordered from The Shetland Pony Stud-Book Society arrived. Though I'm already quite familiar with the history of the ponies due to "google" and other resources, these books certainly will bring me more information of this wonderful breed.

One particulary for me important and interesting information will be everything I will find of the famous Lady Estella Hope and her ponies. I have always been very interested in horses bloodlines, until now especially those of the standardbred horses and I have always "investigated" my own horses bloodlines inside out. Starting this hobby with Shetland Ponies of course gives me a new opportunity to start learning about this breeds bloodlines and of the people behind the development of the breed.

After reading all night long the books yesterday it was very interesting to even more clearly realize that in Verano Lee v.d. Zandkamp 150 SH, our stallion, bought today exactly one year ago from Mrs Betina Retvig at Hesseldal Stud in Denmark I have a concrete memory of Lady Estella Hopes ponies in his color dun. Of course all our ponies carry in their genes marks of their ancestors from many great studs in the UK, but with the dun color remaining in Verano it's touchable, and I can relate to the breeder of his ancestors in England a hundred years ago. The book A Century of Shetland starts with the chapter of South Park Stud, written by Lady Joan Gore-Langton and she points out the thing I'm after in breeding with Verano, she tells about breeding the minishetland-lines after her great-aunt Estella death and says ".. I saw no reason why we should not strive for perfection in all colors as well as shape, the same as we had for their larger cousines". I only can agree, color should never be the only reason for breeding any pony, but worth keeping as we try equally breed good ponies true to type.

Verano has been better than expected in every way so far, I even broke him for driving in the age of 7 years last spring with no difficulties. Another important notice to make from the old stories from the books is that the stallions often where also driven by their owners at the studs, as the geldings and mares where ridden or driven by children (and adults), already in those days Shetland Ponies was used by adults as well as children.  Lady Estella Hopes dun stallions Ferdinand (presuambly the source to Veranos dun color) and Cockoo even travelled to Germany to be shown in pair by a friend and took all the prizes - in 1938!

Verano is a wonderful stallion in every way. We look forward to meet his foals next summer and hope he will bring some nice foals in color as well as in conformation and type, to keep alive the old bloodlines with dun color all the way from the times of Lady Estella Hope and the centuries before her.

Verano Lee v.d. Zandkamp 150 SH at at Shetland Pony Show at Ruukki in the spring 2011. Foto&copyright by: Katri Pintamo-Kenttälä

Ajamisen mahdollisuuksia

Paljon tullut mietittyä shetlanninponien käyttömahdollisuuksia meidän toiminnassa ja yksi ajatus mikä itsellä on ollut on miten käteviä shetlanninponit olisivat erityisryhmien toiminnassa käytettyinä: pieninä, älykkäinä, kiltteinä ja suloisina, helposti lähestyttävinä. Tätä olen päässyt käytännössä testamaan mm. innostuneen Empun kanssa joka on käynyt meillä nyt neljä kertaa ajotunneilla. Empulla on rajoitteita mutta koska kädet toimivat riittävän hyvin on ajaminen hyvä harrastusmuoto niin että välillä talutan ja välillä on Emppu voinut ajaa Ransulla myös itsenäisemminkin. Myös hoitotoimenpiteet onnistuvat hienosti kunhan poni hyväksyy sen että Emppu liikkuu apuvälineen kanssa ponin vieressä.

Jälleen kerran nämä mahtavat pikku-otukset ovat osoittaneet "vad de står för". Ivanhoe av Friheten eli Ransu joka meillä yleensä on käytössä käyttäytyy mallikelpoisesti hievahtamatta meidän touhutessa ja ajaessa ruuna on niin kuuliainen kuin olla voi (toki siitä huolimatta että minun kanssa haluaisi tampata valjastettaessa tai olla vauhdikkaampi ajossa). Ransulla oli tänään lepopäivä arkovan jalan takia, joten pähkäiltäväksi tuli millä ponilla Empun olisi nyt hyvä ajaa. Okana on varsin virtava ajettava ja sillä sekä Letulla on ollut ajotaukoa, joten en halunnut niitä kylmiltään ottaa ajoon ajamatta itse alle ensin (jonka eilinen myrsky siis esti...) ja koska viime aikoina olen enemmän ajanut vain Verano Lee v.d. Zandkampilla päädyin kuitenkin siihen vaikka sitä en oriina - ja ajon suhteen kuitenkin "aloittelijana" - vaikka toimivana - normaalisti asiakaskäytössä käytä. Verano osoitti jälleen kerran olevansa kaikkien kehujeni arvoinen ja toimi kuten tilanteessa kuuluu, rauhallisen huomaavaisesti vaikka todellakin virtaa ajaessa yleensä on hyvin varsinkin liikkeelle lähdöissä. Jostain syystä tänään kuitenkin tarjottiin Empun ajamana pelkästään hyviä pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä, joita sitten harjoiteltiinkin sopivana treeninä sekä kuskille että ponille. Tietysti talutin tällä kertaa varmuuden vuoksi mutta avut olivat Empun käytössä. Yksi tärkeimmistä asioista toiminnassamme on mielestäni se että osaa valita oikean ponin oikeaan tehtävään kulloinkin, niin että tunnista tulee kaikille hyvä kokemus - joskus kokemuksen voi tarjota jopa siitosori, kunhan se on tehtävään varmasti luotettava!

Kauniina syyspäivänä ei parempaa aikaa voi viettää kuin innokkaan ajo-oppilaan ja uskomattoman ihanan ponin seurassa!

Minä, Verano ja Emppu joka ehdottomasti halusi meistä ryhmäkuvan :)

 Jag har mycket funderat över shetlandsponnyernas användningsmöjligheter i vårt verksamhet och en tanke som jag själv har haft har varit i verksamhet med specialgrupper när ponnyerna är små, kloka, snälla, söta och lätta att bemöta. Detta har jag haft möjlighet att prova på bl.a tillsammans med Emppu som har varit hos oss på körlektioner nu fyra gånger. Hennes händer fungerar tillräckligt bra så körning är en bra hobbyform för henne när jag ibland leder ponnyn och ibland kan hon köra helt självständigt. Även skötsel lyckas fint bara ponnyn godkänner hennes hjälpmedel.

Igen en gåg har dessa små ponnysar visat vad de står för. Ivanhoe av Friheten alltså Ransu som vi vanligtvis har använt uppför sig superfint och står stilla när vi pysslar omkring honom och när han körs är han så lydig som bara en ponny kan vara (och detta trots att han vill gå fram och tillbaka när jag ska sela honom eller är mycket mer energisk när jag kör). Ransu hade idag ledigt när han har reagerat lite med ena frambenet så nu fick jag fundera över vem vi ska köra med istället. Okana är jätte pigg att köra och hon och Lettu hade dessutom en längre period lediga dagar bakom sig, så jag ville inte ta dem i bruk före jag själv skulla ha kört dem (vilket gårdagens storm hindrade). Så för att jag har kört mera med Verano Lee v.d. Zandkamp alltså Verano på sistone med så beslöt jag mig att ta honom trots att han som hingst och ändå som nybörjare i körning -trots fint fungerande - använder honom inte alls med kunderna. Men han visade sig igen vara alla mina beröm värda och uppförde sig precis som man i sådan situation ska, lugnt och fint och trots att han också är vanligtvis pigg att köra också. Av någon anledning så erbjöd han ändå idag endast fina halt och övergång till skritt, som vi då tränade som lämplit träning åt båda parterna. Så klart ledde jag ponnyn idag men hjälpen kom från Emppu. En av de viktigaste sakerna i vår verksamhet tycker jag att är kunskapen att veta vilken ponny som lämpar sig till vad, då är alla nöjda och får en fin erfarenhet av timmen, ibland kan denna erfarenhet till och med ges med en avelshingst, bara han är garanterat pålitlig!

En vacker soligt höstdag som idag kan inte användas på bättre sätt än med en entusiastisk körelev och en otroligt fin ponny som sällskap!

Tästä lähtee

Stall Ax tallimme blogi on ollut jäissä jo jonkun aikaa, siirsin ajankohtaisten juttujen kertomiset facebook ryhmään. Miettinyt että olisi kiva bloggata jostain mutta ei pelkästään tavallisista tallihommista joten nyt ajattelin kokeilla miten juttua syntyisi ponivaljakolla ajamisesta, valjakkotyyppisen ajamisen harjoittelusta ja loistavista työponeista eli shetlanninponeista siinä samalla. Omistettu ponivaljakkoajolle :) Kokeillaan...

Ivanhoe av Friheten, Reserve Champion käyttöluokat Ylivieskan rotunäyttelyssä 2011