23/02/2012

Tätähän ei saisi sanoa ääneen mutta...

Jos et ole lukenut viime viikon perjantain Hevosurheilua, suosittelisin sen tekemään. Lehdessä oli ell professori Terttu Katilan kirjoitus hevostenpidosta - enkä voisi olla enempää samaa mieltä!

Keskuteluissa netissä saa lukea mitä erikoisempia kommentteja loimituksesta, ruokinnasta, hevosenkäsittelystä ja valmennuksesta - ja usein iloisesti perusteltuna lauseella: on monia oikeita tapoja. Siitä olen kyllä eri mieltä. Oikeita tapoja on yksi, päästää hevonen laitumelle laumaan sopivassa kohtaa maapalloa ja sen jälkeen huolehtia sille vettä. Tämän jälkeen on vain hyviä, aika hyviä, aika huonoja ja huonoja tai peräti surkeita vaihtoehtoja, joista varmasti jokaista löytyy perustelemaan yksi innokas hevosharrastaja lauseella: on monia oikeita tapoja.

Aika monessa tapauksessa tuntuu että maalaisjärki on hämärtynyt. Ei ymmärretä oikeasti mikä on normaalissa lihaskunnossa oleva hevonen, ei ymmärretä oikeasti mitä on hyvä heinä, ei ymmärretä oikeasti minkä kokoinen olisi hyvä tarha hevosen liikkua, ei ymmärretä oikeasti mikä on sopiva määrä treeniä tai lepoa, ei ymmärretä oikeasti miten ruokintaa täydennetään tai ylipäätään ruokintaan, ei ymmärretä milloin hevonen tarvitsee suojaa tai milloin vähempikin toppaaminen riittäisi - ja uusinpana ja pahimpana villityksenä on se että ei ymmärretä kannattaako apua kysyä "hevosiin erikoistuneelta eläinlääkäriltä vai kirjekurssin käyneeltä luontaishoitajalta". Hevosalan ammattilaiset, pahimmassa tapauksessa jopa pitkälle hevosiin koulutetut eläinlääkärit tai ruokintaan perehtyneet tutkijat eivät harrastelijoiden mielestä ymmärrä oikeasti mitään koska kaikki pitää kyseenalaistaa siksi, että on lukenut vastaväitteitä ties mistä sivuilta netistä, sen kirjekurssin käyneen blogista tai ht.netistä tai mikä parasta, näin olen tehnyt jo 20 vuotta! Vuosia kerätyt tutkimustulokset (joilla usein on todistettu todeksi sen minkä maalaisjärjelläkin ymmärtää) on tietysti ihan joutavia, koska niitä ei ole tehty harrastelijan omalla ponilla/hevosella, eivätkä näin ollen päde siihen (koska "hän on yksilö ja omistaja kyllä tietää paremmin mikä hänelle on parasta"). Siis ihan oikeasti, useiden vuoden koulutukset ja kokemuksen omaavat ihmiset eivät ole enää riittäviä neuvomaan ja jakamaan asianmukaista tietoa koska minä ite tiedän paremmin. Nyt minä EN ymmärrä.

Mistä ihmeestä on alkanut pesiytymään käsitys että kaikki on oikein? Ei muuten ole. Ei vain voi olla. Toki voi olla montakin hyvää tapaa mutta asia on vain niin että joskus on vain yksi oikea tapa tehdä asia hyvin ja sen oikean tavan voi määritellä sillä että se on hevoselle paras. Viimeisimpänä esimerkkinä rokotuskeskustelusta (sieltä suuren tiedon lähteeltä ht.netistä tänään bongattuna) että tetanusrokotteen voi jättää antamatta ja antaa sitten "jos on tarvetta". Tarve voi tulla hetkenä minä hyvänsä pienestäkin naarmusta ja jäykkäkouristus on tuskallinen sairaus, miten joku voi jättää hevosen rokottamatta sitä vastaan? Minä EN ymmärrä.

Toinen esimerkki; jos on tutkittu ja todettu että hevoselle on hyväksi useat ruokintakerrat päivässä (ihanko totta, laiduntavalle kasvissyöjälle?) on minun mielestä aika idioottimaista ruokkia vain kahdesti minimimäärällä heinää (varsinkin ettei sille ravurille vaan heinämahaa kasva) ja ihmetellä mahahaavaongelmia tai huonoa karvaa, stressiä, heikentynyttä suorituskykyä, kuivia pieniä lihaksia jne. Minä EN ymmärrä.

Kolmas esimerkki; on aika turha käyttää rakennevikaista hevosta jalostukseen koska vikojen tiedetään periytyvän, eikö vain? Mutta kun siitä omasta nyt vain on niin kiva saada se yksi varsa - ja seuraavassa lauseessa valittaa miten rotu heikkenee, suvut kapenevat ja ongelmat lisääntyvät! Eikö terveys ole ensisijaisen tärkeää koska me teemme valinnat? Minä EN ymmärrä.

Tuntuu että monessa asiassa se kuuluisa maalaisjärki on jäänyt ottamatta käyttöön ja hevosenpito on muuttunut musta-valkoiseksi, joko ollaan sitä mieltä että se harrasteratsu pitää klipata, loimittaa, yliruokkia kymmenestä purkista, maksaa 400 e suitsista jotta ne varmasti sopivat ja pollen pitää asustaa sen 23 h sisällä maneesitallin karsinassa TAI sitten hankitaan se poniparka joka tungetaan omakotitalon takapihalle pienelle tarhaläntille hökkelin suojaan eli käytännössä sään armoille 24 h ja kutsutaan sitä luonnonmukaiseksi pihatoksi. Molemmat nyt vain ovat tasan yhtä väärin ja molempien väliin mahtuu pitkä skaala "oikeaa" hevosenpitoa jonka käytöstä aika usein erotat ammattilaisen.

Meillä kaikilla hevosihmisillä on vastuu siitä että pidämme eläimet terveinä ja olosuhteet hevosmaisina siellä harmaassa välimaastossa, eli mustan ja valkoisen välissä, ei kummassakaan ääripäässä, koska me teemme valinnat hevosen puolesta.

Aikoinaan opiskelin hevosagrologiksi ja opettajaksi siksi että voisin vaikuttaa siihen että hevosia pidettäisiin hyvin ja hyvissä olosuhteissa, sain siihen hyvät eväät alan parhailta ammattilaisilta opiskeluaikana, myöhemmin täydennyskoulutuksissa sekä kokeneilta hevosihmisiltä tietoa ammentaen. Tärkeimmät asiat mitä ikinä voin paukuttaa opiskelijan päähän on seuraavat kolme: mitä teettekin, hevonen on aina etusijalla, ei riitä että hevosta katsoo, se pitää nähdä ja päivitä tietojasi oikeista, perustelluista ja tutkituista luotettavista lähteistä!

Eli mikä pointti tällä nyt sitten on? Kannustan hankkimaan hevosenpidosta oikeaa tietoa esimerkiksi ammatillisen koulutuksen kautta, koulutushankkeiden tilaisuuksista ja muista, sanoisinko, "oikeista" paikoista ja jättää mutut ja netit vähemmälle. Ehkä avartaa omaa katsantokantaa sieltä oman tallin pihapiiristä laajemmallekin. Hevonen on ruohoa syövä laumaeläin ja sen pitäisi ohjata meidän kaikkien hevosenpitoa ensisijaisesti, hevonen nyt vain menee aina edelle ja siitä näkökulmasta katsottuna niitä oikeita vaihtoehtoja ei äkkiä enää olekaan niin montaa mistä valita!

11/02/2012

Tutustumista

Niin on meillekin kotiutunut vuonoherra Argus Frö. Argus on oikein mukava, rauhallinen orhi, todella kiltti mutta aluksi vähän hukassa poissa mamman luota uudessa kodissa. Pikkuhiljaa kaveri on huomannut että meilläkin on määrätietoinen käsittely, kaverit pysyvät tallella ettei niiden perään tarvitse niin kauheasti kaivata ja mikä tärkeintä, ruokaa tarjoillaan säännöllisesti ja paljon.

Liikunnallinen puoli lähti liikkelle köhähdellen sillä pitkän reissun ja pakkasten (Argus oli klipattu) takia Argus oli tietysti ensimmäisenä yskässä. Pensilliini kuuri piikittämällä ei ole omiaan luottamusta kasvattamaan heti muuton jälkeen... mutta minkäs teet :P Kaiken lisäksi meidän satula ei sovi Argukselle edes sen vertaa että viitsisi sillä hetken mennä ja ostamamme hokkien kierteet olivat tietysti väärän kokoisia... Nyt Argusta on sitten käsitelty maastakäsin ja ohjasajaen ja kaveri Niina on käynyt ystävällisesti pari kertaa ratsastamassa - oman satulansa kera. Yllättävän haastavaa löytää le-ve-ää 17" koulusatulaa kohtuullisella budjetilla, neljän kokeillun satulan jälkeen jatkamme etsintöjä...

Kuten kerrottu oli, Argus on erittäin herkkä ja mukava ratsastettava joten tähtäimeksi asetettiin heti Torpan tallin harjoituskoulukisat 10.3.2012 :D - siis sikäli mikäli kaikki menee hyvin. Pääasia nyt olisi että päästäisiin monipuolisesti touhuamaan kaverin kanssa ja mielellään saisi olla pari reissua heti alkukeväästä koulukisoihin tai mätsäreihin, että saadaan totutettua Argus siihenkin että välillä kotoa käydään reissussakin.

Summa summarum, vaikuttaa oikein mukavalta!

Arguksella on facebookissa oma ryhmä, entisen omistajansa perustamana, ja sitä ylläpidetään edelleen. Löytyypi haulla nimellä Argus Frö 269