Uusi poni ja arkiaskareita

Kevätaurinko on herätellyt asiakaskuntaa joten viime viikkona on ollut kiitettävän kiireistä tallilla.

Helmikuun alkupuolella meille muutti vielä yksi poni lisää, nimittäin rautias tähtipää tamma Abelle! Abelle on osoittautunut oikein kiltiksi ja mukavaksi poniksi ja se onkin jo ollut jo monessa tallin touhussa mukana. Meillä säännöllisesti käyvä Liina on treenannut Abellen kanssa ratsastusta kovasti sillä tarkoituksena on osallistua Ruukin shettisnäyttelyssä keskivaikeaan ratsastusluokkaan! Abelle erottuu edukseen laumassa sillä kaikkien kommentti on suurinpiirtein ollut - jeeee ei-musta poni! :D

Tänään kävimme parin mustan eli Kukkan ja Ransun kanssa Himangalla talutusratsastuskeikalla Teboilin tapahtumassa. Kuvassa Kukka & Ransu tauolla Markon kanssa. Rekiajelua tapahtumassa tarjosi naapuritallin suomenhevosori Jänkä-Jussi jolla oli kovasti asiaa poneille, Jaska kertoi sen olleen varsana ponin kanssa samassa tarhassa ja että raveissakin ponit ovat ne mille se hirnui :) Kukka puolestaan hirnui kovasti Jussille sen lähtiessä kuljetusauton kyytiin.

Ludde groom kissa

Uudet vaunut!

Tämmöinenkin vahinko päässyt käymään etten ole kirjottanut tänne meidän uusista valjakkovaunuista! Viime keväänä päähän pälkähtänyt haave kunnon valjakkovaunuista nimittäin toteutui tammikuun alussa kun Puolasta Dominiakilta tupsahti pihaan meille upeat ruskeat puupaneloidut gigit & tyylikkäät tummanvihreät wagonettet ja sekä kolmelle muulle minishettiskoon wagonettet. Kyllä oli mahtavan näköinen kuorma pihassa kun kaikki oli purettu!

Tässä Ivanhoe av Friheten eli Ransu ja testiajo gigeillä...

Ja tässä sama poni ja wagonettet!

Valjakkovaunut ja valjaat vaativat aina säätämistä ponikohtaisesti, jotta ne ovat sopivat ja jotta ponin on mukava tehdä töitä, säätämiseen kannattaa kysyä apua ammattilaiselta joka osaa neuvoa oikeat kireydet ja mitat sekä gigin tasapainottamisen. Näitäkin täytyy vielä säätää, joten älkää ottako mallia näistä kuvista sen suhteen! Kuvien valjaat ovat vasta hankkimani Pfiff Variot, joissa huonoin puoli lienee se että vetoliinojen lukot ovat kartun päässä eivätkä rinnustimen päässä kuten yleensä, joten nämä eivät ole kovin ketterät käyttää vetoliinojen ollessa aina "ponissa kiinni". Nahkakin olisi voinut olla parempilaatuista eli laatu ei paljon eroa Pfiffin Standard malleista, selustin on kuitenkin järempää tekoa ja muutenkin enemmän pehmustetut/leveämmän remmit.

Wagonette-vaunut ovat vähän pienemmät kuin mitkä meillä on ennestään, joten näitä hyväkuntoinen shettis jaksaa vetää yksinäänkin, mutta silti vaunut ovat myös tarpeeksi jämerät ajaa vaikka parillakin. Näissä on nyt enemmän tilaa takana matkustaville eli kaksi paikkaa molemmin puolin kun vanhoissa vaunuissamme on vain paikat yhdelle molemmin puolin. Värivalinta osui ainakin omasta mielestä todella nappiin! Upeat!

Gigeilläkin on reilusti painoa verrattuna meidän aikaisempiin vaunuihin Cavaletteihin, noin 70 kg. Gigit olivat sen kokoiset että menisivät helposti myös isommallekin ponille. Ruskean värin valitsin ajatuksella että ne näyttäisivät "oikeasti" vanhoilta, malleja katsellessa mustat tuntuivat liian tummilta  tähän malliin ja vihreistä taas tuli mieleen koppa- tai hiittikärryt. Nyt ne ainakin ovat tyylikkäät!

Laatu vaunuissa oli oikein hyvä, minishettiksille tilatuissa wagonetteissa oli aisat hieman kapealla ja vetokartut hivenen kevyttä tekoa,  mutta jos lisätilauksia tehdään voi näiden suhteen varmasti antaa palautetta tehtaalle, muutenhan vaunut olivat vankkaa tekoa ja maalia paksusti.

Kyllä näillä nyt kelpaa ajella!

Parivaljakkoa - jälleen - mahtavaa!

Heräsin yhtenä yönä Ruukissa ollessani ja ensimmäinen ajatus oli että miksi en ole kokeillut Lettua ja Ransua parivaljakkoon! Tuumasta toimeen, viikonloppuna ilmoitin Markolle että nyt kokeillaan, haettiin ponit, valjaat, vaunut varastosta, valjastettiin, ajoin ohjasajaen niitä hetken takaa, vaunut perään, pieni rundi pellolla ja valjaat pois, ohjasajoa vähän ja talliin. Helppoa, nopeaa ja toimivaa! Tämä on nyt sitten täydellinen esimerkki siitä että älä tee niinkuin minä teen vaan niinkuin sanon - eli älkää missään nimessä kokeilko poneja suorilta pariin! 

Se miksi uskalsin näin tehdä perustuu tietysti kahteen kunnolla myös ääniavuilla toimivaan poniin jotka tunnen kuin omat taskuni ja jotka tuntevat minut - ja ennen kaikkea, jotka tuntevat myös toisensa. Molemmat toimivia ajossa loistavasti ja Lettu jo parissa ajettu. Lettua kuitenkin, tiine kun on, hieman ärsytti tehdä töitä ruunan kanssa mutta sietää sen kun pyydän. Toinen lenkki tehtiin sitten pelkästään ohjasajaen ja sujui jo todella hienosti kiukuttelematta myös Letun osalta. Nyt poneilla on ollut pientä köhää, varsat, uusi poni Moona ja Lettu ovat ainakin vähän yskähdelleet ja lumikin tuli joten kovakumipyörillä ei ole enää asiaa lenkille. Tähänkin asiaan onneksi tulossa korjausta sillä ensimmäinen vaunutilaus Puolaan Dominiakille on vihdoin lähtenyt ja kohta meille saapuu sieltä kahdet uudet vaunut, gigit ja wagonettet! Joulu siis lähestyy kovaa vauhtia :)

Okanan menetys keväällä - ja samalla toisen parivaljakkoponin menetys - oli kova paikka mutta kauniina marraskuun aamuna hienosti yhdessä toimivien Letun ja Ransun kanssa haihtui aamu-usvan sekaan osa sitä surua mikä on ollut. Oli niin upeaa ajaa shettisparilla pitkästä aikaa...

Tapahtumarikas syksy

Enpä ole pahemmin ehtinyt bloggailemaan. Kiirettä pitänyt niin töiden puolesta kuin tallin puolellakin.

Argus lähti aluksi syksyllä ylläpitoon Ratsastuskoulu Caprilliin Uuteenkaarlepyyhyn mutta pian sille löytyikin kiinnostunut ostaja Elina joka ihastuikin koeratsastuksessa ruunaan niin paljon että se muutti jo seuraavalla viikolla uuten kotiin! Meidän toimintaan Argus tuntui vielä liian nuorelta, joten siksi katsoin hevosellekin paremmaksi löytää sille sopiva koti. Elinalla on ennestään kaksi vuonohevosta joten Argukselle löytyi juuri sellainen koti mitä toivoinkin! Hyvää yhteistä aikaa Elinalle ja Argukselle!

Samoihin aikoihin teimme itse mutkan Ruotsin puolelle ja haimme shettistallin jonon jatkoksi tamman Haganäs Marilyn Monroe! Marilynille ei ole vielä keksitty hyvää lempinimeä joten "se uusi" ja "uusi poni" ja "jumpperi" on ollut käytössä :) Dalian lähdettyä takaisin kotiinsa pääsi Marilyn Letun ja Kukan kanssa laumaan ja oripojat Vergu ja Topi ovat tosiaan olleetkin jo reippaasti kahdestaa yöt ja päivät eli emistään vieroitettu. Marilyniä ei ole opetettu muuta kuin peruskäsittelyn osalta, joten tarkoitus olisi nyt alkuun ainakin ajo-opettaa se.

Yhdelle pikkukaverille pitäisi vielä löytää koti eli kissanpentu Noppalle! Toinen pentu lähti samalla viikolla kuin Dalia ja Argus joten se viikko meni luopuessa.